hippulavinku.blogspot.com

 

Hiphei! Yksi suuri tavoite on saavutettu, Urho on päässyt hälytysryhmään!

Kokeet ja näytöt takana, nyt jatketaan taitojen ylläpitoa ja opetellaan jäljestystä, sekä odotellaan josko joskus päästään oikeisiin töihin.

Harvakseltaan päivittely näyttää jatkuvan, ei sitä vaan jotenkin saa aikaiseksi treenjä ylöskirjata. Ehkä syksyllä taas, jos saan taas kunnon treenimotivaation päälle.

Haku on nyt oikein näppärästi paketissa. Loppukokeet siis tehty, hälytreeninäytöt tehty, hälyryhmäpaikan varmistusta odotellaan :) Näytöt olivat todella opettavaisia. Urho toimi hyvin, minä en ihan niin moitteettomasti! Eka näyttö oli rakennusetsintää. Alkuun tutkittiiin tyhjää, sen jälkeen Urho reagoi vaimeasti johonkin hajuun, mutta paikallistikin sen jälkeen piilotetun kissanruuan. Seuraavaksi näytti kun se alkaisi ilmaista suunnistajaa. Aikani raavin päätäni ja totesin että eiköhän jatketa ja tämän jälkeen U jatkoikin moitteettomasti etsintää ja lopulta löysikin toisesta huoneesta maalin. Maalimieskäytös oli fiksua. Aika oli rajattu, max 10 min kerralla rakennuksessa, me käytettiin tuo kymppiminsa kahteen otteeseen. Toisella kierroksella Urho kävi taas tsekkaamassa kissanruuat, mutta minä kiirehdin tutkimaan loppuosan rakennuksesta, joten sen alueen tarkennus sitten jäi. Alueella oli ollut vielä yksi maali, mutta se oli korkeassa metallisessa tynnyrissä, josta kokeneen koiran oli tosi vaikea saada hajua (ja ohjaaja sitten lopuksi tajusi tynnyriin kurkistaa). Voi olla, että Urho niihin hajuihin alussa reagoi, mutta en antanut sille tarpeeksi aikaa tarkentaa. Noh, opimme ainakin jotakin!!

Toinen näyttö oli metsäalueella, vaikeakulkuista, soista ja suopursukkoista aluetta suurin osa. Alkutiedoissa oli, että alueen reunassa on tehty näköhavainto, joten aloitettiin siitä. Alueella liikkuu paljon koiranulkoiluttajia ja lenkkeilijöitä, joten Urho ei osannut jälkeä alueen reunasta nostaa. Alueen koko reipas 6 ha. Etsintäsuunnitelmana kiertää alue teitä pitkin ympäri (joka ei sitten onnistunutkaan ja muuttui suossa tarpomiseksi...). Ensimmäisen vartin jälkeen Urho nosteli nokkaa alueelta poispäin, mutta ei selvästi reagoinut hajuun. Samalla hetkellä vastaan tuli lenkkeilijä, kutsuin Urhon luo ja laitoin kiinni. Odoteltiin hetki, ohjasin Urhon alueelle ja jatkoimme matkaa. Vajaan tunnin kohdalla Urho taas reagoi hajuun, työsti hajuja, mutta ei sitten saanut sellaista hajua, mihin olisi voimakkaammin reagoinut ja lähtenyt kauemmas etsimään. Pistotin tällä kohtaa, mutta sekään ei johtanut mihinkään. Jatkoimme matkaa ja puolentoista tunnin tarpomisen jälkeen maali löytyi. Sen jälkeen meidät komennettiin alueelta pois ja mun toiveesta alueelle laitettiin toinen koira tarkastamaan nuo alueet jossa Urho reagoi. Toinenkin koira reagoi samoissa kohdissa mutta maalimiestä ei löytynyt. Tosiasiassa maali oli alueen ulkopuolella, sillä kohdalla jossa laitoin Urhon remmiin, eli sievistelin, ettei Urho mene lenkkeilijän luo... Sen jälkeen ohjasin Urhon taas alueelle, jolloin se jätti alueen ulkopuolella olevan hajun... Alueella tulleet reagoinnit tulivat juuri sellaisissa kohdissa, joihin haju maalilta tuulen mukana tuli, mutta koska välimatkaa oli niin paljon (reilu 500m) ei Urho (kokemattomuuttaan?) niihin vielä osannut tarttua kunnolla. Anyway, alueella ollut maali löytyi ja koska ehdotin alueelle toista koiraa laitettavaksi, katsottiin tämä näyttö hyväksytyksi. Kun maali siinä puolentoista tunnin kohdalla löytyi, ei Urhon reaktioissa ollut epäilystäkään, etteikö se olisi hajulla. Ilmaisu oli hieno ja maalimieskäyttäytyminen fiksua. Alueella oli ihan tuhottomasti hyttysiä, eikä nekään onneksi Urhon menoa haitanneet.

Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen näyttötreeneihin. Molemmista opittiin tärkeitä juttuja, nyt on taas ideoita mitä haussa treenata (eli häiriöitä ja todella vaikeita piiloja). Urho jaksoi työskennellä pitkän pätkän vaikeassa maastossa :)

Haku on nyt tauolla, lukuunottamatta omia isompia etsintöjä. Kesäaika opetellaan jäljestystä. Toistaiseksi ollaan tehty muutamia jäljennostoja (ovat menneet ihan kivasti) ja tehty yksi pidempi jälki ( 100-200 m, tämä oli hyvä!). Pidemmälläkin jäljellä käytän vielä jonkin aikaa makkaroita, ne hidastaa Urhon vauhtia sellaiseksi, että pysyy hyvin jäljellä. Keppien opettamista pitää vielä pohtia, esineet näköjään löytyi näppärästi. Todennäköisesti teemme treeneissä pikkuhiljaa pidempiä jälkiä.

Agility on kokonaan kesätauolla, minä kerään motivaatiota. Kisoista ollaan lopultakin saatu kaksi nollaa!! Kajaanista tupsahti tuplanolla! Joensuussa tehtiin sitten kolme hyllyä, joista kaksi meille tosi hyviä (= ei rimoja alas) ja yksi, se ensimmäinen, ihan karmea kaahotus. En tiedä vaikuttaako Urholle se, että kisamatka on pidempi. Tuntuu, että silloin se on kisapaikalla alusta asti keskittyneempi, eikä alku mene kaahotukseen. Syksyllä ehkä kisaan jonkun startin, sitä ykkösten viimeistä nollaa hakien, mutta sitten todnäk keskitymme treenaamaan ja kisataan sitten keväästä eteenpäin.

Urho kävi pitkästä aikaa fyssarilla. Lanneosassa lievää kireyttä, ei pahaa lihasjumia. AD:lla oli agilitykoiran fyysinen suorituskyky-kurssi ja siellä kävi ilmi, että jumia on. Onneksi rangassa ei ilmeisestikään ole vinoutta ja syvät lihakset on ihan kuosissa. Jumppaohjeet kurssilla oli oikeastaan samat kuin Hirnin kurssilla, näitäpä ollaankin jo reenailtu. Kesä siis elellään leppoisasti, että syksyllä on taas mahdollista reenata.

Kyllä sitä voikin olla ihmisellä kiireitä, ei plokia kerkiä päivittää... Tässäpä pientä yhteenvetoa viimeaikaisista tapahtumista.

Aksa: Yhtä ylä- ja alamäkeä, myötä- ja vastoinkäymistä. Lähinnä tosin vastoinkäymistä. Rimat tippuu, se se meidän ongelma on, muut esteet menee hyvin. Kisoissa tasaisesti nopeeta vitosta (sellaista -18,03 ja -20,44 ja silleen...), rimavitosia. Treeneissä eka rata yleensä puoleenväliin hyvin, sitten tulee rima alas, sitten homma seis ja toinen rata on jo pätevä. Toki näissäkin variaatioita, mutta viimeaikoina (paitsi viime viikolla) jälkimmäinen ratasuoritus on ollut nolla. Ongelma yleensä on se, että Urho kuumuu, ajatus jää jalkoihin ja rima tulee alas. Kun se keskittyy kunnolla, pystytään tekemään vaikeitakin suorituksia puhtaasti. Sen hyvän keskittymisen löytyminen vain on pirun hankalaa.

Nyt kokeillaan mielenhallinnaksi sellaista, että Urho on treeneissä ja kisoissa koko ajan irti. Silloin sen on pakko keskittyä olemaan asiallisesti, kun ei voi remmin nokassa heilua. Ekat treenit näin (tällä viikolla siis) meni ihan perseelleen, samoin ekat kaksi kisastarttia (lauantaina). Urho pysyi kyllä lähellä, eikä sinkoillut, mutta ei sitten myöskään keskittynyt radalla. Viimeiset kaksi kisastarttia (tänään sunnuntaina) meni jo tosi hyvin, ihan parasta keskittymistä ikinä! Pari fibaa siellä tuli, toisella radalla keppivirheitä ja toisella muurin palikat alas, mutta ei yhtään rimaa alas! Ja meno oli järkevää (ja silti nopeaa) ei kaahotusta! Tästä on hyvä jatkaa, toivotaan että tämä tuottaa tulosta.

Aksassa siis nyt korjaillaan niitä alkuvaiheen mokia. Ihan alkuunhan Urho riekkui treeneissä kuin heikkopäinen ja vaikka se on mennyt hurjasti parempaan, eikä ole enää aikoihin edes haukkunut, niin silti tuossa keskittymisessä on vielä tekemistä. Kisoissa Urho on aina käyttäytynyt näennäisesti kohtuu asiallisesti, mutta näköjään se on sielläkin päässyt sellaiseen kaahotus-mielentilaan ja voi olla että muutama startti vielä opetellaan olemaan oikeasti asiallisesti. Tänään kisoissa starttien odottelu meni tosi kivasti, vaikka oltiin lähellä rataa ja koiria paljon ympärillä. Urho istuskeli ja katseli, eikä juurikaan edes piipannut. Seurasi mua ja lähtöön käveli nätisti vieressä. Nyt alkaa tuntua että kyllä tämä tästä.

Haku on puolestaan mennyt ihan sairaan hyvin! Vappuna käytiin loppukokeissa. Päiväkoe oli klo 20:30 ja pimeäkoe klo 23:30 ja molemmat meni läpi että heilahti! Tosi hyvää työskentelyä molemmissa kokeissa ja erityisesti lämmitti mieltä, että pimeäkoe heti pari tuntia päiväkokeen jälkeen meni jopa paremmin! Pimeäkokeen maasto oli tosi haastava (sivuraja vuolasvirtainen puro, jonka reunus aivan **lvetillistä ryteikköä), mutta ei onneksi tuottanut ongelmia. Ensimmäinen maali löytyi pari minuuttia lähdöstä :D Toisen maalin kohdalla kävi niin, että huomasin Urhon olevan hajulla ja käskin etsimään lisää. Liikuin itse hieman eteenpäin, Urho kävi luona ja alkoi yhtäkkiä haukkua. No minä tietenkin olin että mitä hittoa elukka teet, ei tässä mitään ole ja käskin uudestaan etsimään. Urho pyörähti ympäri ja jatkoi ilmaisuhaukkua, ja pakkohan se oli hyväksyä ilmaisuksi. Kun testaaja sitten antoi maalille luvan nousta, huomasin seisovani maalin peitteen päällä, ihan sen jalkojen vieressä! Aivan hurjan taitava pieni eläin, moni muu koira olis jättänyt ilmaisematta! Erinomaisin arvosanoin molemmat kokeet meni läpi, kesäkuun alussa on hälytreeninäyttö ja sitten voi hakea hälytysryhmään!

Kesän ajan maastossa keskitytään jälkeen. Yhdet reagointitreenit on jo olleet, ne meni hyvin. Ensi viikosta eteenpäin ajeaan jälkiä, aloitamme makkarajäljellä. Kesällä yritän kerätä tokoinnostusta, toisaalta tekisi mieli kisata siinäkin. Muutaman kerran ollaan pihalla tokoiltu ja itseasiassa kaikki alon liikkeet menee hienosti ja suurin osa avo-liikkeistäkin olisi kasassa. Paikkamakuuseen tarvitaan ryhmätreeniä. Se BH on edelleen ajatustasolla, kassellaan. Aksa menee kesäkuun alusta elokuun alkuun asti tauolle ja hyvä niin. Siinä alkoi jo tulla motivaatiopulaa, luulen että tauko tekee hyvää. Ainakin mulle.

Pakkasta -22*c ja ilma ei juuri liikkunut, eli aika haastava hakukeli. Urho oli ihan sairaan pätevä!

Molemmat maalit oli kukkuloiden päällä, niin ettei teitä pitkin juoksemalla saanut hajua. Urho osaa jo tosi hyvin a) hyödyntää kukkuloita ja kökkäreitä hajujen hakemiseen ja b) tarkentaa hajut vaativassakin maastossa! Molempien maalien kohdalla se kävi skannaamassa hajuja parin kukkulan päällä ja lähti siitä sitten maalia kohti. Ensimmäiselle meni sitten loppujen lopuksi jälkeä pitkin, toiselle suoraan ilmavainulla.

Toisen maalin kohdalla kävi niin, että reitti jota pitkin Urho yritti mennä (eli suoraan siitä mistä haju tulee) oli upottavaa hankea ja Urho alkoi haukkua jo mennessään. Kertaakaan se ei silti jäänyt odottelemaan mua, rämpi hangessa ja korkeassa rinteessä ja välillä haukahteli ilmaisuhaukkua, että täällä se on! Hienoa oli kuitenkin se, että päästessään kantavalle hangelle, se hiljeni ja paikallisti maalin ja alkoi haukkua vasta maalilla.

Molemmilla maaleilla oli ykkösnamit käytössä ja palkka tuli sitten hienosta, rauhallisesta, sinkoilemattomasta hakusta.

Hyvin meni!

Ensi kerralla treenataan sitten pitkiä haukkusarjoja, ihan saa olla jotain 30-50 haukkua.