Olin kuunteluoppilaana Janita Leinosen kurssilla. Parasta antia omaa treenaamista ja ohjaamista ajatellen oli se, että pitää aina keskittyä siihen esteeseen, jota on tekemässä, eikä vilkuilla jo seuraavaa. Ei oleteta, että kyllä se koira menee, vaan ohjataan! Rataan tutustuessa pitää tutustua niin, että tietää mitä tekee ja mihin on menossa, eikä kesken suorituksen tarvitse vilkuilla muualle. Myöskin Janitan kiemuroissa oli paljon MM-vaikutteita; kaksi vierekkäistä hyppyä välistävedolla, putki kaukana puomin alla jne. Vaikeita kuvioita, ei oltais Urhon kanssa selvitty. Eikä myöskään Maunon kanssa, vaikkakin sen kanssa ehkä vähän paremmin :D

Tottahan muutamia juttuja piti sitten käydä testaamassa käytännössä... Ensin välistävetoa kahdella hypyllä: Urho kiersi esteen vas puolelta taakse. Kokeilin ohjata niinkuin kurssilla neuvottiin, eli peitetään siiveke lähes kokonaan kropalla, mutta vähän täytyy näkyä, että koira tietää mitä se on lähdössä kiertämään. Vas kädellä esteen taakse, otetaan vastaan oik kädellä. Ensin tätä tehtiin vain yhdellä hypyllä, pallo lensi oik kädestä välittömästi, kun Urho hyppäsi. Toimi oikein kivasti! Kahdella hypyllä myös toimi hyvin, paljon paremmin kuin aiemmat välistävetotreenit! Kolmea en kokeillut, koska itseasiassa kahdenkin hypyn jälkeen olisin ollut treenirataa ajatellen väärässä kohdassa... Tein myös niin, että u-putkesta hypyn takaakierto ja sitten välistäveto, meni oikeinkin sujuvasti!

Sitten jankattiin taas keppejä. Jostain syystä viimeinen keppiväli on vaikea, Urho meinaa aina katsoa minua. Tehtiin loppujen lopuksi remmissä ja narupallo oli edessä palkkana, meni hyvin.

Puomin ylösmenoa tehtiin myös, narupallopalkalla. Pari ensimmäistä toistoa on aina vaikeimmat, mutta sen jälkeen Urho malttaa jo pysähtyä hyvin. Jatkamme näin.

Huomenna hakuilemaan, jee!