Auton puutteen takia ei päästy agilitytreeneihin, joten sen sijaan juostiin ja tokoiltiin. Eilen otin lenkillä paikallamakuuta 2 min ajan parkkiksella tien vieressä, eli häiriöitä riitti. Kehuin sanallisesti ja ennen vapautusta silittelin Urhoa. Meni tosi hyvin, ei yrittänytkään nousta, vaikka autoja meni lähes koko ajan ohi. Toistin saman vielä kotipihan parkkiksella ja hyvin meni sekin.

Tänään sitten otettiin vielä häiriöisemmässä paikassa, eli vilkkaan kävelytien vieressä. Ensin paikallamakuuta niin, että kävelytie oli minun selän takana, eli Urhon ja minun väli oli häiriötön. Hyvin pysyi, välipalkkailin kehumalla. Sen jälkeen vaikeutin niin, että kävelytie jäi minun ja Urhon väliin. Edelleenkin välipalkkasin kehumalla rauhallisesti. Kävelytiellä meni pyöräilijöitä, juoksijoita ja kävelijöitä, mutta Urho pysyi hienosti paikallaan. Toistin paikkasiinä-käskyä aina kun häiriöitä meni ohi ja kehuin myös. Olin tosi ylpeä pikkuotuksesta! Ainoastaan kovaa menevä napakelkka oli liiallinen häiriö ja Urho meinasi nousta istumaan, mutta maahan-käskyllä pysyi kuitenkin maassa ja tilanteen mentyä ohi makasi taas rauhallisesti.

Tällainen paikallamakuu on meille iiiiso edistysaskel 

Sitten tehtiin seuruupätkiä parkkiksella. Tein tarkoituksella pitkää seuruuta. Ensin palkkasin muutaman kerran lyhyestä tosi hyvästä seuruusta ja sitten tehtiin pidempää L-kuviota. Ensin yritin namipalkalla, mutta seuraaminen ei ollut tarpeeksi tiivistä, joten vaihdoin lelupalkkaan. Lelupalkalla onnistui hyvin. Pitemmissäkin seuruupätkissä Urho jaksoi tehdä intensiivisesti töitä, kertaalleen tsiigaili muualle, mutta kun murahdin, niin jatkoi heti hommia. Käännökset olivat vähän sinnepäin, mutta en välittänyt niistä. Tehtiin yhteensä pari pidempää pätkää ja sen jälkeen vielä pari lyhyttä pätkää, palkkasin sellaisesta jalkaan liimautuvasta seuraamisesta.

Hyvä treeni, loi uskoa, että BH-koe on joskus mahdollinen 

Maunokin tokoilipogoili. Seuraaminen hyvin lennokasta ja pomppivaa. Sivulletulo varsin ilmava ponnahdus. Maahanmeno ällöttävää, koska maa oli märkä. Luoksetulo omalaatuisen pomppiva, pysähdys ei niin justiinsa. Siksakkaaminen jalkojen välistä ihan priimaa, mutta Setäkoiralla taisi mennä pää sekaisin moisesta pyörityksestä. Ympäripyörähtäminen tsäpäkkä. Paikallaoloa Mauno ei halunnut tehdä, mutta muuten sillä oli tosi kivaa!