Tultiinkin sitten pääsiäislomalle Kontiolahteen. Eikä maltettu olla treenaamatta, vaan tuppauduttiin Pohjois-Karjalan Pelastuskoirien treeneihin Salpakadun varikolle mukaan. Hyvin meidät kyllä otettiin vastaan ja kiva oli treenata.

Urho treenasi pelkkää ilmaisua, viidellä maalimiehellä ja hyvin monella haukulla. Halusin, että maalimies palkkaa Urhoa välipalkoilla aina silloin, kun Urho haukkuu ja katsoo maalimiestä. Maalimiehet olivat kyllä hyviä ja saivat palkattua Urhoa juuri niin kuin toivoin. Haukkusarjat olivat vaihtelevan pituisia ja välillä tosi pitkiäkin. Urho ihan haukkui hyvin koko ajan, ja aina sitä paremmin ja intensiivisemmin mitä lähemmäs minä pääsin. Erityisen positiivista oli se, että viimeisen maalin kohdalla Urho keskittyi täysin haukkumaan maalia, vaikka seisoin vieressä, se ei yhtään turvautunut minuun.

Yksi maaleista oli betonitunnelissa. Siellä kaikui, ja se oli Urholle vähän ihmeellistä, mutta tosi hyvin se haukkui silti. Tällä maalilla huomasi, että  Urho vielä haki turvaa minusta ja vilkuili koko ajan missä olen, mutta muut, helpommat, meni kyllä varsin mainiosti :)

Vieraassa ympäristössä Urho oli aavistuksen hillitympi, kuin normaalisti, mutta toimi kuitenkin ihan normaalin reippaasti.