Lähdettiin kukonlaulun aikaan, eli puoli ysiltä Jenskun ja otusten kanssa hallille. Tiukkaa kääntöä ja kepeillä vedättämistä oli treenisuunnitelmassa. Lämppäiltiin puolisen tuntia ja jäähdyteltiin vajaan tunnin verran. Jenskulla oli myös lainakoira Speedy mukana ja Urhon piti vähän kevään kunniaksi sille pullistella...

Tälläista kuviota väänsimme. Alkua otettiin ensin vastaanottamalla ja sen jälkeen tiukalla valssilla. Tiukka valssi sopi meille paljon paremmin. Vastaanottamallakin se saatiin onnistumaan, mutta helposti tuli 2 rima alas. Vekkaamista 1-2 väliin en kokeillut, kun tuntui että hyppylinja olisi mennyt väkisin putken väärään päähän. Alkuhan oli sama kuin Tienhaaran koulutuksessa, tosin nyt en ottanut koiraa jalkoja päin, vaan vein vain tiukalla valssilla putkeen.

Ekalla kerralla välistävedot menivät aivan sairrraan hyvin! Minä osasin juosta ja Urho hyppäsi hyvin. Sen jälkeen ne takkusivatkin, eli taisi olla vahinko... Jotenkin väkisin vääntämällä sain kuitenkin onnistumaan, mutta se hyvä fiilis ja jouheva eteneminen jäi kuitenkin puuttumaan. Äääh, treeniätreeniä... Itseasiassa oikeasti nuo hypyt taisivat olla lähempänä toisiaan, koska jos Urho pääsi yhtään hyppäämään 5 hypyn vapaasti laajalla kaarella, se ajautui heti 6 hypyn väärälle puolelle. 

Keppitreeni-idean sain Annalta ja Uskolta. Jätin Urhon suorassa linjassa ennen keppejä odottamaan ja menin itse keppien puoleen väliin. Siitä käskin kepeille ja liikuin itse saman verran edellä. Kepit oli huonossa paikassa suoraan seinää kohti, jolloin mun oma liike hidastui loppua kohden ja Urho jätti helposti viimeisen välin pujottelematta. Kun pidin oman liikkeen tasaisena, vedätyskin onnistui hyvin. Siirsin omaa paikkaa pikkuhiljaa ja viimeisenä ohjasin niin, että olin itse 30 cm keppien lopun ohi. Vedätys tasaisella vauhdilla siis onnistuu, seuraavaksi ruvetaankin treenaamaan sitä, että mun oma liikkeeni ei olekaan tasainen. Niitä on tehty viimeksi ohjureiden kanssa, voi olla että alkuun laitan muutaman ohjurinkin paikalleen.

Lopuksi kontakteja. A oli tosi hyvä, samoin keinu. Puomin ylösmenon vieressä oli mutkaputki ja puomi menikin ihan räpeltämiseksi. Ylösmenolle pysähtyminen onkin näköjään tosi vaikeaa, kun lähellä on muita esteitä. Jos ylösmeno menee reisille, Urho himmaa alastulossa. Ylösmenoa piti ottaa ensin niin, että olin ihan vieressä varmistamassa oikean paikan ja sen jälkeen pystyin olemaan kauempana. Kun ylösmeno onnistuu, voin alastulon kohdalla vaikka heittää volttia ja Urho osaa kyllä hakea 2-2-kontaktin oikein. Mitä tästä opimme: treenataan lisää vaikeita ylösmenoja; putki puomin alle, sivusuunnassa paljon etäisyyttä, ohjaan puomille vaikeissa kulmissa ja mitä kaikea sitä keksiikään.

Hommia siis riittää.

Loppuun vielä nuorten poikien kokoontumisajot. Urho ei oikein tiedä alakaisko sitä vai ei...