Vaihtelun vuoksi pidettiin hakutreenit Tornion raunioradalla. Valitettavasti näitä treenejä ei pysty kauhean usein pitämään, koska matkaa taitetaan yhteen suuntaan jo lähes kaksi tuntia. Tosi kivaa vaihtelua kuitenkin oli!

Ensimmäinen treenikierros meni Urholla vähän ihmetellessä. En laittanut sille liivejä, ja luulen,että ainakin ensimmäisen maalimiehen kohdalla se ei ollut ihan varma mitä oltiin tekemässä. Ensimmäinen maali oli olevinaan Urholle helppo: pimeässä kolossa, mutta maalimiehen luo pääsi helposti. Oletin, että tottakai Urho menee sinne reippaasti, niinkuin aina ennenkin (pilkkopimeään huoneeseenkin se on mennyt maalille reippaasti), mutta Urhoa jänskättikin ihan kauheasti! Se meni ihan hiipien maalille ja piti kannustaa paljon. Lopuksi maalikin kutsui Urhoa ja vasta sitten se meni namikipolle. Jo ekan maalin hakeminenkin oli ihan epätyypillistä Urhoa, siitä näki, että se haistoi maalin, mutta ei kuitenkaan rynnännyt normaalisti luo.

Toinen maali oli laitettu jo valmiiksi pystyasentoiseen umpipiiloon, piilon kansi vähän maanpinnan yläpuolella. Urho oli jo reippaampi, muttei vieläkään oma itsensä. Se kuitenkin haki ja aloitti haukun hyvin, palkka tuli heti ensimmäisen haukun jälkeen. Mulla oli ajatuksena ottaa umpipiiloja enemmänkin, mutta koska Urho oli vieläkin vähän epäileväinen, niin otettiin ihan suorapalkalla pimeissä putkissa. Kolmas maali otettiin niin, että Urho näki maalin ryömivän putkeen ja kun maali hävisi näkyvistä, päästin Urhon perään. U oli jo reippaampi kuin alussa, mutta ei vieläkään täysin oma itsensä. Maali palkkasi makkaroilla pikkuhiljaa ja vihdoin Urho vapautui :)

Neljäs maali meni pystyssä olevaan putkeen (putken suu maanpinnalla) niin että Urho näki. Sama homma, päästin perään. Reippaasti Urho meni luo, mutta sitä selvästi jänskätti putkessa oleva pudotus, eikä se olisi oikein halunnut tulla reunalle asti.

Toisella kierroksella laitoin ensimmäisen maalin avoimeen putkeen ja toisen pimeään putkeen (n. 2 m putken suusta), ei ongelmaa. Urho juoksi ihan sujona luokse ja ensimmäisellä maalilla kerkesi haukkuakin, vaikka oli tarkoitus palkata suorapalkalla. Kaksi viimeistä olivat ensimmäisen kierroksen vaikeissa paikoissa, eli kahdessa pimeässä tunnelissa. Kummassakaan ei mitään ongelmia. Urho oli normaali oma itsensä, irtosi kauas (raunio-olosuhteissa ehkä liiankin kauas), haki hajut hyvin ja syöksyi suoraan maalimiehelle.

En tiedä johtuiko toisen kierroksen itsevarmuuden palautuminen, siitä että paikka oli jo tuttu, vai siitä että Urho sai liivit niskaan, jolloin se selkeästi tietää mitä on tekemässä. Voi olla että molemmat auttoivat vapautumisessa. Hienoa oli kuitenkin huomata, että Urho toimi ihan ok, vaikka sitä jänskätti kauheasti. Myös tosi hienoa oli se, että Urho vapautui kunnolla ja pystyi toimimaan kuten aina ennenkin! On se ihana ja hyvähermoinen otus :) Toivottavasti päästään raunioille pian uudestaankin!