Loppiaisen kunniaksi käytiin kokeilemassa hiihtämistä koiraladulla. Vitsit että oli kivaa! Alku vähän kangerteli ja oltiin remmien kanssa solmussa, mutta kun vauhtiin päästiin, niin Urho veti kun vanha tekijä! Latu oli paikoin aika jäinen, joten mun piti tosiaan keskittyä pysyäkseni pystyssä. Työnjako oli selvä: Urho juoksi kovaa ja minä yritin olla olematta kauhean raskas riippakivi.

Eero meni Maunon kanssa ja kovaa meni nekin! Mauno jaksoi yllättävän hyvin, mutta Eero sai kyllä tehdä enemmän töitä kuin minä.

Hiihtokipinä kyllä syttyi taas, tämä oli oikein kivaa. Sitten kun minä vielä opin hiihtämään, enkä vain kyki perässä, niin vauhti senkun kasvaa!