Eilisten keulimisten jälkeen tänään harjoiteltiin rauhoittumista. Mentiin kävellen Hietasaareen, jossa olikin sopivasti jonkun ryhmän agitreenit menossa. Seisoskeltiin kentälle menevällä tiellä ja opeteltiin olemaan hiljaa ja hillitysti. Vaikeetahan se on ja aika kaukana piti olla, että onnistumisia saatiin. Urho selvästi skarppasi välillä, kun vain hiljaa olemalla pääsi lähemmäs kenttää, mutta sitten välillä hermo petti ja alkoi vinkuminen ja palattiin 10 m taaksepäin. Tunnin verran me seurattiin treenejä, välillä käytiin kävelemässä ja sitten taas palattiin takaisin. Oli siellä hyviäkin pätkiä välissä :)

Kun ryhmä lähti pois kentältä, me edettiin kentälle asti. Ensin vain istuskeltiin hiljaa reunalla, sitten kentällä ja sitten esteen takana. Kun Urho alkoi olla jo ihan lapanen, otettiin yksi hyppy ja rauhoituttiin taas. Kentällä Urhon oli huomattavasti helpompi rauhoittua kuin kentän reunalla muita seuratessa.

Toistettiin yhtä hyppyä muutama kerta ja Urho selkeästi alkoi jo rauhoittua, eikä hypyn jälkeen rauhoittumiseen mennyt enää kauaa. Sen jälkeen otettiin hyppy-putki -ja rauhoituttiin. Sitten hyppy-putki-hyppy -ja rauhoituttiin. Nämä kaikki meni hyvin, ihan alussa tuli muutama haukku, mutta loppupuolella kaikki meni jo hyvin hallitusti. Itse olin tosi flegmaattinen ja käskytin hyyyvin rauhallisesti.

Ihan loppuun otettiin vielä puomi erikseen ja sen jälkeen sama hyppy-putki-hyppy-pätkä. Vauhtia oli hyvin, mutta eihän se ihan niin räjähtävää ole, kuin lelun kanssa ja korkeassa vireessä. Toisaalta pitää saada ensin tekniikka rauhallisesti kuntoon, että siitä vauhdista on yhtään mitään hyötyä.

Huomenna yritän päästä Tupokseen harjoittelemaan rauhoittumista, siellä ei sitten treenata yhtään agia, vain rauhoitutaan.