Tänään meillä oli agilityseurana Minna ja Råtta (
pikkurotta.vuodatus.net, löytyy myös hienoja poseerauskuvia mustasta
kolmikosta Urho, Råtta ja Tiltu ), Marin opissa Martinniemessä
agiliidettiin. Meillä ei ollut paras päivä, vaikka hyviäkin pätkiä tuli.
Eniten
otti päähän se, että Urho ei vaan meinannut kestää paikallaan lähdössä,
vaan hiipi koko ajan. Söi kovasti itseltä fiilistä, kun pitää pelkkää
paikallejäämistä hinkata. Tätähän ei ole yksin treenatessa koskaan
ollut, ehkä tuo tilanne voisi vähän simuloida kisatilannetta, joten
pitää treenata sitä paljon lisää. On sitä tehtykin, ilman esteitä ja
esteillä, mutta ei vaan tänään luonnistunut. Kyllä se muualla osaa...
Eka treeni oli suoraa ja Urho meni hienosti, kun vaan sain sen ensin
pysymään paikallaan. Tehtiin takaaleikkausta myös ja alkuun mulla oli
kiire rynniä Urhon päälle ( heh :D ), mutta Urho meni hienosti. Lopuksi
minäkin onnistuin ja saatiin tehtyä pätkä, jossa oli ensin suoraa,
sitten takaaleikkaamalla käännyttiin oikealle kahden esteen pätkälle.
Loppu oli jo tosi kiva ja mun vitutuskäyrä laski normaalilukemiin.
Seuraavasta pätkästä oli alku Urholle ja pyöritys mulle
vaikeavaikeavaikea. Alku meni taas ihan häneksi, kun Herran Perse ei
vaan pysynyt maan pinnalla. Sitten mulla nousi vitutus ja tietäähän
sen, että sitten ei mäne hyvin. Kaksi ekaa estettä oli niin, että piti
ohjata kaukaa sivusta. Tätä tehtiin taas ensin yhdellä esteellä, koska
on Urholle niin vaikea. Ekalla kerralla se juoksi jopa Marin jalan ja
siivekkeen välistä mun luo, vaikka Mari nojasi esteeseen... Parin
toiston jälkeen Urpo jäi jo tuijottamaan estettä, eikä vilkuillut mun
perään ja sitten saatiin hyviä onnistumisia. Valssia, 180° käännös
putkeen lähettämistä ja vastaanottamista hypyn takaa oli kuviossa.
Ensin meni ihan ketuilleen, rimat sinkoili ja silleen, mutta sitten
viimeisellä kerralla kun pidin katseen ihan koko ajan Urhossa,
tehtiin tosi kiva suoritus ja tuntui hyvältä. Pyörityksen jälkeen oli
loppusuora ja se meni hyvin, Urho ei yhtään vilkuillut taakseen.
Heti treenien jälkeen mulla oli aika paska fiilis, mutta itseasiassa
näin jälkeenpäin ajatellen, niin nuo onnistuneet pätkät meni kyllä tosi
kivasti. Sitten kun saan vielä nuo räpeltämiset pois, niin hyvä siitä
tulee. Pitää reenata edelleen sivusta aloittamista ja hyppäämistä eri
korkuisilla rimoilla. Ohjausjutut voidaan edelleen tehdä matalammilla
rimoilla, niin saadaan niihin paljon onnistumisia. Jaaaaa mitähän vielä
piti sanomani... Ehkei tartteis aina olla niin kriittinen itselleen
noissa ohjatuissa treeneissä... Yksin treenatessa tulee paljon enemmän
onnistumisia, kun itse on niin paljon rennompi. Se kun on tää
tietynlainen perfektionistiluonne niin aina tulee omaa suoritusta
kovasti ruodittua. Koira kyllä on ihan pätevä :)
torstai, 23. lokakuu 2008
Kommentit