Urho on ollut mun harjoittelun jälkeen raivostuttava, ilmeisesti sen energiavarasto on oikeasti loppumaton. Se kiskoo hihnassa, on ihan yliterävä ja reagoi kaikkeen ja sählää. Tuntui, että koko elukka lähtee lapasesta, eikä se kuuntele lainkaan.

Tänään otin lenkillä tokoa, ja kappas - vanhasta kuuliaisesta Urhosta alkoi näkyä taas merkkejä. Jännä, että kaikista parhaiten sen saa kuulolle paikallaolon jälkeen. Tein lenkillä monta pientä paikalla- ja sivullaoloa ja Urho oli selkeästi rennomman oloinen sen jälkeen. Pari pientä seuruupätkää ja muutaman liikkeestä seisomisen, kaikki menivät hyvin ja hallitusti, vaikka lähtötilanne ei sitä antanutkaan odottaa 

Paikallaolot olivat tosiaan parhaat aikoihin! Urho oli aivan täysin liikkumatta paikallaan, mutta tosi tarkkaavainen silti. Ennen vapaaksi päästämistä otin (niinkuin aina) pienen pätkän paikallaistumista ja kärsi oikein hyvin tehdä nytkäytyksiä ja muita "hämäyksiä", Urho ei nytkähtänytkään ennen "saa tulla"-vapautusta! Jee! 

Ehkä meidän pitäisi tokoilla enemmän...