Pientä tokoilua pihamaalla. Urho oli ärsyttävä. Sillä on joku ihme terävyyskausi menossa, kaikkeen pitää muka reagoida. Ei se hauku, onneksi, mutta sellainen "hei, tuolla liikkuu joku, mutta hei, niin tuollakin" sykyily on raivostuttavaa. Positiivista oli se, että Urhon saa tekemään hyviäkin suorituksia, eikä se kesken tekemisen huomioi kaikkea mahdollista, mutta esim. paikallamakuussa ja sivullaistumisessa pää pyöri kuin pöllöllä.

Paikallamakuu oli vaikea. Jälkeenpäin ajateltuna se todennäköisesti johtui siitä, että molemmilla sivuilla oli kinokset lunta, eikä Urmas maassa ollessaan nähnyt (omasta mielestään) tarpeeksi. Se singahteli istumaan kuin joku viritetty vieteri ja vasta kun kielsin kovemmalla äänellä, se pysyi maassa. Pää pyöri edelleen ja Urho näytti siltä kun olisi maannut tuli perseessä, mutta se pysyi. Välimatka meillä oli lyhyt, tuollaisia (ja vaikeampiakin) paikallamakuita on etupihalla tehty ennenkin.

Sivullaistuminen oli myös vaikea. Ajattelin harjoitella katsekontaktia sivulla, mutta Armas Eläimeni otti katsekontaktia kaikkialle muuallekin. Oli siinä hyviäkin pätkiä, varsinkin silloin kun namia satoi sekunnin välein. Tätä pitää muistaa treenata vähemmän häiriöisessä paikassa. 

Sivulletulot oli hyviä, tehtiin muutama kappale. Seuraaminen olikin tosi hyvää. Se oli tiivistä ja katsekontakti tässä oli hyvä. Palkkasin ihan muutaman askeleen välein kun keskittyminen oli vähän kateissa. Täyskäännökset hyviä, samoin perusasennot. Keskittyminen tosin herpaantui aina, kun liike loppui. Sivulla istuessa Urhon oli aina pakko tsekata pihan tilanne ja se oli musta ärsyttävää...

Liikkeestä seisomiset onnistui hyvin. Tehtiin viisi onnistunutta toistoa. Tämän hetken tilanne on siis se, että käsimerkki on pieni ja "Top"-käsky pitää sanoa tosi painokkaasti, silloin pysähdys on just eikä melekein. Hiomme tätä vielä erikseen, ennen kuin siirrän takaisin seuruun yhteyteen. Nyt siis liikutaan vapaasti, mutta käytännössä Urho melkein seuraa.

No joo, nuori uros, kai ne aina on tuollaisia hörhöjä. Kyllä se tuosta vielä kasvaa ja tasoittuu ja ehkä joskus vielä malttaa keskittyä, vaikkei jalat koko ajan liikukaan.