KAS:n treenit.  Ennen treenejä Mari kertoi agilitykisojen henkisestä valmistautumisesta. Lähinnä siitä, kuinka saada itsensä oikeaan mielentilaan miettimällä onnistuneita suorituksia ja sulkemalla kisapaikalla muut ihmiset pois ympäriltä. Tämä mun kolmen viikon suggerointi ei siis ole mennyt hukkaan, olen nähnyt jo uniakin hienoista agilitysuorituksista ja hyvästä fiiliksestä. 

Treenit meni ihan ok:sti. Oli hyviä pätkiä ja huonoja pätkiä. Hyvää oli se, että rimat pysyi kaikki ylhäällä ja paikoitellen oli tosi hyvä fiilis mennä. Ohjasinkin loppuun saakka. Kontaktit oli hyvät! Huonoa se, että olin himppasen myöhässä, joten kaarroksista tuli paikoin laajoja ja kepeillä minä sössin kääntämällä huonosti. Toisaalta hyvä, että tuollainen sössiminen tuli nyt, vastaavan tilanteen (putkesta avokulmasta kepeille) osaisin kyllä nyt hoitaa paremmin. En alkuun tajunnut kääntäväni yläkroppaa niin aikaisin, ja sitten kun pidin liikkeen suoraan keppien aloitusta kohden, Urho onnistui hyvin.

Pituuden jälkeen valssatessa sipsuttelin liikaa, pitää mennä iiisoiiillla askelilla jalat auki  Kun menin niin, niin onnistui kyllä hyvin. Pimeä putki onnistui hyvin! Tätähän ei ole treenattu kuin kahdesti active dogilla, on sille otukselle jotain jäänyt päähän!

On mulla varmaan päässä vikkaavikkaa kun edelleen mulla on ihan hyvä olo kisoja ajatellen. Jos järjellä ajatellaan, niin tänäänhän olisi pitänyt tehdä täysin puhdas suoritus. Kivaa kyllä oli, vaikka ei koko ajan onnistunutkaan.