Jenskun ja Lennin kanssa tehtiin taas mukapikatreenit. Koirat ei kyllä treenanneet lähellekään niin kauan kun emännät, me sitten kyllä pähkättiin ja väännettiin senkin edestä, että missä milläkin hetkellä kuuluu olla :D Tai siis Jensku väänsi mulle :D

Ihan yksinkertainen kuvio

Ensin tehtiin 2-3 esteiden väli poispäinkääntönä, molemmin puolin. Urho hiipi lähdössä, muutaman hiipimisen jälkeen vein sen takaisin seinään kiinni ja Lenni sai mennä. Ärsyttävää, kyllä sen pitää pysyä maassa, mrrrh. Lopputreeni meni tämän osalta sitten paremmin.

No siis, poispäinkääntö on mulle vaikea kun koiraa käännetään vasemmalle. En vaan ole ajoissa. Oikealle oli helpompi. Viimeinen rima tuli alas kun taas himmailin. En aina edes tajua himmailevani, ennen kuin rima tulee alas. Mulla ei tieto aivoista raajoihin liiku tarpeeksi hyvin...

Samaa kuviota tehtiin myös takaaleikkauksena. 1-2 ja 4-5 väliin takaaleikkaus. Meni muuten ihan sujuvasti, mutta kertaalleen sain huonolla ohjauksella 4 riman alas. Miten tää ohjaaminen voikin olla näin vaikeaa, helpossakin kuviossa...

Keppejä tehtiin niin, että Jensku piti remmistä ja minä ohjasin kepeille edestä ja sivulla. Olin liikkeessä koko ajan. Eka satsi meni reisille, mutta siitä eteenpäin ihan kivasti, viimeiset jopa tosi hyvin. Urholla alkaa jo olla hinku lelulle, eikä se enää vilkuile minua.

Puomilla Urholle kävi tapaturma ekalla ylösmenolla. Se juoksi kovaa ja pysähtyi huonosti, jolloin sen tassu jotenkin nyrjähti. Urmas ulahti, mutta malttoi olla kontaktilla ja suoritti puomin hienosti. Alastulo oli hyvä. Seuraava ylösmeno ei sitten ollutkaan hyvä, vaan Urho pysähtyi reilusti ennen puomia ja oli siitä lähdössä kiipeämään koko puomin. Ilmeisesti sille sattuikin tassuun. Kädellä ohjaten onnistui ja sen jälkeen saatiin hyviä suorituksia, vaikka olin kaukana puomista. Alastulot oli päteviä!

Keinukin mentiin kertaalleen, kun Urho kävi sen ensin itsenäisesti suorittamassa...

Nih. Urhon reaktioista vois antaa palasen mulle, niin tämä yhteistyö alkaisi ehkä sujua.