Elossa ollaan! Elämässä (siinä koiraharrastuksettomassa) on ollut sellaisia mullistuksia, että on kirjoittelu jäänyt muiden aktiviteettien jalkoihin. Joulun jälkeen elämä ehkä taas tasoittuu uomiinsa ja kykenen taas blogin päivitykseenkin.

Haku on ollut hieman vähemmällä nyt. Lokakuun lopussa käytiin hakuleirillä Rymättylässä ja sieltä tarttui mukaan monenmoista oppia. Yöpartiointi sujui todella hyvin, vaikka maasto oli meille erilaista ja haastavaa, mutta päiväaikaan tehdyssä pistotusharjoituksessa meinasi tulla ongelmia. Tästäpä siis meille haastetta, treenataan yliheittoja ja suoria pistoja. Ilmaisuun otettiin käyttöön namikuppi maalilla ennen ilmaisun aloittamista ja tämä on toiminut hyvin. Namikuppia on käytetty Urholla nyt joka treeneissä ja hyvä ilmaisupaikka alkaa jo paremmin hahmottua. Pistoja pitää treenata lisää päiväaikaan, treenit ovat normaalisti aina pimeällä.

Viime treeneissä tein Urholle jekun. Partioitiin ensin tyhjää ja sitten maali löytyi umpipiilosta, eli huussista. Kaik män oikein hyvin, hajun Urho sai jo kaukaa ja ilmaisi tosi hyvin. Otin liivit pois, palkkasin namien lisäksi kepillä ja olin niinkuin treeni olisi jo loppunut. Tosiasiassa puuvajassa oli vielä toinen maali ja halusin nähdä miten Urho reagoi, vaikkei olekaan enää töissä. No, hyvin reagoi, selvästi nosti hajun ohikuljettaessa ja ilmaisikin sitten hyvin. Olin tyytyväinen ja Urhokin ilmeisen onnellinen lihapulla-ateriastaan.

Agility ahdistaa. Ollaan kisattu pari kertaa ja pudoteltu siellä aina rimoja. Kisat on videolla, ehkäpä laitan ne vielä tännekin kun ahdistukseltani kykenen. Muuten radat ovat menneet tosi kivasti ja yleensä hyvä fiiliskin on löytynyt, mutta kun ei niin ei. Nyt pidetään joulutauko ja kasselllaan mitä  keväällä tehdään.

Treeneissä menee ihan hyvin. Ollaan tehty tekniikkajuttuja paljon: jaakotuksia, takaakiertoja, ihmisnuolta ja sen sellaista. Toisinaan treenitkin on menneet ihan kaahottamiseksi, mutta pääasiassa siellä on saatu hyviä suorituksiakin. Kontaktit ja kepit menee hyvin, nyt Urholle on kontaktien oikea suoritustapa saatu selkäytimeen ja puominkin se suorittaa itsenäisesti, minun paikastani riippumatta.

Mun pitää ehkä joululomalla tehdä ajatustyötä tän agilityn suhteen ja aloittaa kevätkausi jollain superhelpolla fiilistelyllä, että saan ajatukset taas rullaamaan. Suurin ongelma on kai se, että mua masentaa aina kun rimat lentää ja pelkään liikaa niiden tippumista ja sitenpä ohjaaminen ei rullaa sujuvasti.

Mauno on Mauno on Mauno. "Minä vaan juon ja pissaan, muut saa selittää". En tiedä mitä sen kanssa pitäisi tehdä, kovasti se taas juo ja sählää. Teen kovasti ajatustyötä tämänkin suhteen, ehkä tässäkin asiassa on selvemmät sävelet ensi vuonna.