Urhon oma etsintävuoro Pikkaralassa. Tää oli meidän viimeinen oma etsintä ennen toukokuun koetta, joten halusin maastoon. Todennäköisesti saamme kuitenkin vielä yhden kokeenomaisen suorituksen ennen koetta, on kuulemma tarkoitus pitää sellainen kokeisiin menevien viime hetken tsemppaus.

Alueena siis umpihankista metsää, joka tallattiin ristiin rastiin. Maastossa oli kerrankin pikkuisia mäkiä ja möykkelikköjä paljon, ei ollut ihan pelkkää tasamaata. Alueen keskellä meni moottorikelkkaura. Alueen koko oli ehkä n. 100x100 m. Tuuli hyvin, sivusuunnassa. Ennen treenejä käytiin kävelemässä 20 min, sen jälkeen Urho odotteli omaa vuoroaan autossa toiset 20 min.

Ennen alueelle siirtymistä, liivien laiton jälkeen, haukutin Urhon. Alueelle siirryttiin taas puoliksi imuttamalla, puoliksi seuraamalla. Meni hyvin ja suhteellisen maltillisesti. Siirtymisen jälkeen Urho oli paikallamakuussa etsintäsuunnitelman teon ajan. Tämä on vaikea paikka Urmakselle ja paristi se yritti nousta. Kielsin näistä ja sen jälkeen Urho pysyikin paikallaan. Näitä siis jatkossa joka treenien alkuun ja metsälenkeille muutenkin.

Alueen keskellä meni siis moottorikelkkaura ja hetken mietin, että tekisin pk-tyylisesti pistottamalla, mutta koska tuuli niin selkeästi sivusuunnassa oik-vas, päädyin kulkemaan vasenta reunaa takarajalle ja keskilinjaa takaisin.

Etsintään lähtö oli taas hyvä, ei haukkumista. Urho lähti keskilinjaa pitkin, kävi pienen mutkan linjan oik puolella ja haukahti kerran, mutta palasi sen jälkeen takaisin. Olin ihan kysymysmerkkinä, enkä oikein tiennyt mitä tehdä, mutta koska Urho ei näyttänyt olevan hajulla ja rämpi mahaansa myöten umpihangessa, ajattelin, että epämääräinen haukahdus saattoi olla huonoon liikkumiseen liittyvää turhautumaa. Se ei ollut mikään selkeä ilmaisuhaukku, eikä edes sellainen, mitä Urho aiemmin on hajulla tehnyt. Jatkettiin siis alkuperäisen suunnitelman mukaisesti ja ohjasin Urhon vas reunaa pitkin hommiin.

Ensimmäinen maali löytyikin hetikohta, nyt Urhosta näki jo kauas, että se oikeasti oli hajulla. Pystyin jo ennen ilmaisua sanomaan, että nyt tulee ilmaisu Ilmaisu oli hyvä, ei hyppinyt makaavan maalin päällä vaikka hyvin lähellä haukkuikin. Maali heitti palkkapurkin mun luvalla, ja minä sitten avasin purkin Urholle.

Etsintää jatkettiin vasenta laitaa kohti takarajaa. Lähetin Urhoa välillä tarkistamaan mäkiä ja kuoppia ja hyvin se irtosi, vaikka sen oli tosi hankala välillä liikkua.

Takarajalta mentiin keskilinjalle ja sitten Urho saikin hajun linjan toiselta puolelta. Välillä kävi ihan Urhoa sääliksi, kun haju pyöri ja se yritti tarkentaa, mutta samalla upposi mahaansa myöten hankeen. Maali oli pienehkössä kuopassa, rinteessä puun juurella ja peitettynä. Haju ilmeisesti oli kauempana vahvempi ja lähelle tullessa pyöri (tai jotain muuta omituista), koska Urholla kesti kauan, ennen kun se löysi maalille. Ensin se alkoi ilmaista ylempänä rinteessä ja kesken ilmaisun tajusi, että hei, sehän makaa tuossa. Mulla kesti aika kauan rämpiä Urhon luo, ja se kerkesi pompata muutaman metrin vastaan, mutta palasi sitten maalille haukkumaan. Maali heitti purkin mun luvalla, minä aukaisin sen.

Tästä jatkettiin keskilinjaa pitkin kohti lähtöpaikkaa. Lähetin Urhoa taas tarkistamaan mäkiä ja monttuja, hyvin irtosi. Taas näin jo kaukaa, että nyt on hajulla. Ilmaisu hyvä ja vaikka taas mulla kesti kauan rämpiä maalille, niin nyt Urho malttoi haukkua maalilla hyvin. Taas maali heitti purkin ja minä avasin sen. Tälle maalille olikin hyvä lopettaa, Urho sai loppupalkaksi narupallon.

Summa summarum:

- se ihan alun haukahdus oli sittenkin todennäköisesti tämän kolmannen maalin hajusta johtuva, Urho oli käynyt n. 10 m päässä maalista kääntymässä. Kesäkelissä se olisi todnäk jatkanut maalille asti. Mun ehkä olis pitänyt käydä tsekkaamassa se ja miettiä sitten etsintäsuunnitelmaa uusiksi.

- 1. ja 3. maali tosi hyviä, ilmaisu hyvä ja työskentely muutenkin hyvä. 2:een en ollut tyytyväinen, vaikka periaatteessa hyvä olikin. Maalia ei kuitenkaan saisi jättää, eikä hajuille haukahdella. Toisaalta luulen, että kokemuksen myötä tuollainen jää pois. Osaltaan tässä vaikeutti vielä todella raskaskulkuinen maasto, kesäkelissä juttu olisi ollut ihan eri.

- Noh, aikaahan meillä meni taas 15 min, suoritusaikaa olisi ollut 30 min

- mukana kulkenut testaajaoikeudet omaava treenikaveri oli sitä mieltä, että peruskoe olisi mennyt läpi, mutta 2. maalista olisi tullut noottia. Pelastuspuolellahan koiralla saa olla kaksi ilmaisumuotoa ja jos olisin ne kokeen alussa ilmoittanut, noottia ei olisi tullut. En kuitenkaan halua, että Urho saa sekä haukkua että kertoa, se on haukkuva ja sen kuuluu haukkua maalilla. Etsintäsuunnitelma oli hyvä ja koiran hallittavuus kohtalainen, paikalla saisi pysyä paremmin.

Nyt on kuukausi aikaa treenata paikallaoloa. Lisäksi treenaamme pidempiä haukkusarjoja maalilla. Ensi kerralla otan useamman maalin, ei vaikeita piiloja, mutta pitkää ilmaisua.

*edit. Lisäys, kun tuli älynväläys. Tietenkin teen niin, että ilmaisun jälkeen maali imuttaa Urhon takaisin mun luo, niin saan vahvistettua maalilla oloa. Hyvästä ja riekkumattomasta ilmaisusta ensin palkka, sitten kokonaisella nakilla imuttamalla takaisin.