Huoh tätä tökkimistä. Piiitkä selvitys hakutreeneistä katosi bittiavaruuteen.

No, omituisia maaleja siis Takukankaalla. Urho oli erityisen vallattomalla tuulella ja sinkoili ja pinkoili kuin ilmapallo, josta purkautuu ilmat. Töitä se silti teki hienosti, mulla vaan meinasi komentaminen mennä hihittelyksi.

1. maali oli itkevä. Ilmaisu vähän levoton. Urho meinasi lähteä maalilta vastaankin, mutta kääntyikin sitten ilmassa takaisin. Haukun aloitus hyvä.

2. maali oli kävelevä. Samaa levottomuutta, pomppi pari kertaa vasten.

3. maali nauroi. Ennen haukkua Urho hieman ihmetteli maalia, mutta sitten ilmaisi kohtuu hyvin. Vähän pomppimista, mutta maltillisempi kuin edelliset.

4. maali juorusi puhelimessa. Tämän ilmaisu oli jo hyvä. Isomman palkan jälkeen vielä yksittäisistä maltillisista haukuista palkat.

5. maali sihisi kuopassa. Ilmaisu paras, vaikka vähän hyvän haukkupaikan hakemista kuopan reunalla.

Kaiken kaikkiaan hyvät treenit, vaikkakin vähän vallattomat. Mauno oli mukana ja kiljui lähes koko ajan, se varmaan nosti Urhonkin kierroksia.

Setäkoirakin pääsi hommiin, jatkamaan jälkikoe-eläimen uraa. Setäkoiralle tosin iski dementia, hienon jäljennoston jälkeen se unohti täysin mitä olikaan tekemässä ja sitten me vähän haahuiltiin. Loppu jäljestyksestä olikin vähän sinne päin, ehkä se oli välillä jäljellä, esine kyllä löytyi ilmavainulla. Vaan samapa tuo, saipahan tekemistä.

Ensi viikolla on meidän etsintävuoro, sitä seuraavalla treenataan liikkuvia ja seisovia maaleja. Maalit saavat kieltää hyppimisestä ja odotetaan pidempiä haukkusarjoja. Setäkoira levätköön ensi maanantain, mutta viikonloppuna voisin tehdä molemmille jäljet. Mauno saa parannella kadonnutta muistiaan ja Urho opetella jäljennostoja.