Vuorojen vaihtumisen takia Urholla oli taas oma etsintävuoro. Treeneissä oli vaan kolme koirakkoa, joten maaliksi siitä liikeni yksi. Mutta ettei aina olisi samanlaista, laitettiin etsintäalueelle myös hanskapari, halusin nähdä miten Urho reagoi etsinnässä esineisiin.

Treenattiin siis Sarvikankaalla, Hiukkavaarassa, siellä samaisessa paikassa, jonne Jenskun ja Lennin kanssa melkein etsittiin. Alkuun tein pikkaisen tottista, imuttamalla seuruu oli hyvä, muuten meinasi mennä haahuiluksi. Pitää treenata tätä lenkillä lisää, kun muuten ei tokoa tule treenattua. Pelastuskoiraliiton kokeissahan seuruun ei tarvitse olla tiivistä, vaan lähinnä sellaista lähellä kulkemista, mutta haluan, että seuruu on aina samanlaista, oli paikka mikä tahansa. Jatkossa pitää tehdä ennen omaa vuoroa pidempiä seuruita, tähän asti ne on olleet aika tynkiä.

Etsinnän aloitin koluamalla aukion reunat, halusin saada Urholle tyhjää alle. Urho irtosi hyvin ja sain sen lähetettyä kiertämään kiviä ja risukasoja. Vastatuuleen, kun mikään ei haise, se ei oikein irtoa. Meinasi kertaalleen turhautua ja alkaa haukkumaan, kun yritin saada tyhjälle alueelle vastatuuleen. Myötätuuleen ei ongelmaa.

15 min koluttiin tyhjää, kunnes lähdettiin kävelemään tietä, jonka varrella lapaset olivat. Halusin, että ne ovat selkeästi nähtävissä. Ensin Urho kulki tuulen väärältä puolelta, eikä saanut hajua. Lähetin pistolle ja sieltä tullessaan Urho sai hajun ja löysi lapaset. Pyysin tuomaan ja palkkasin Puhdilla. Olin tosi tyytyväinen! Näitäkin pitää tehdä lisää, samoin esineruutua yksinään, että Urho hoksaa myös ilman käskyä tuoda esineen.

Tästä jatkettiin etsintää, eikä mennyt kauaa, kun Urho sai hajun. Haju ilmeisesti pyöri, koska Urho työsti hajua hetken. Ilmaisu oli hyvä ja maalimieskäytös asiallista 

Hyvä treeni. Jatkossa lisää esineitä. Ensi kerralla otetaan joko vaikeita piiloja tai taas liikkuvia maaleja (kun niitä viikonlopputreenejä ei tullutkaan).